Kärkäs hyökkääjä etsii seuraa

Kesän kynnyksellä, siirtoikkunoiden sulkeutuessa, pelaajakauppa on kuumimmillaan. Lupaavat uudet kyvyt viedään käsistä, omien tähtien palkkioita viilataan, naapureilta ryöstetään häikäilemättömästi ja ennen kaikkea, johtoportaassa vietetään unettomia öitä. Oman mausteensa siirtosoppaan tuovat kauden päättyminen pohjoisen divisionassa ja sieltä vapautuvat keikkatähdet.

Perinteikäs Jumprun Pallo menetti hieman yllättäen luottotopparinsa kun viekas naapuri Kuluman Nivuspotku kaappasi riveihinsä Markus “Mänxi” Liimataisen.

Uransa IPV:ssa (Ivalon Pallo-Veikot, vai oliko se Pullo-Veikot?) aloittanu Markus “Saako tulla jo kentältä pois?” Liimatainen päätti näin kymmenen vuotta kestäneen hienon uransa Jumprun alakerrassa.

Syytä kohusiirtoon tivattaessa Markus “Osaan pelata vain liikkumatonta palloa, voinko tulla kentältä pois?” Liimatainen toteaa: “Lähden KuNpoon (Kuluman Nivuspotku) tekemään perussuorituksen, katsotaan mihin se riittää. Du hast.”

Toimettomaksi ei jäänyt JuPankaan (Jumprun Pallo) manageriporras. Lähes yhtä härskillä koukkauksella läheisestä Winger Unitedista värvättiin kärkäs hyökkääjä Kimmo “Kipe” Karhela. Pienen ikänsä pallon, pullon ja.. no, ainakin pallon ja pullon perässä juossut Kimmo “Tuo on ihan täyttä p***aa” Karhela on saanut oppinsa Pateniemen Vesasta ja onpa mies ehtinyt kärkkyä myös suurseura Atletico Teatrian riveissä.

Juoksuvoimaa Jumprun kärkeen taatusti tuova Kimmo “Hellyttävä koiran katseeni sulattaa sydämen kuin sydämen” Karhela on siirrostaan aidosti iloinen: “Olen aidosti iloinen (mie sanoin sen jo, toim. huom.) että pääsen jälleen samaan leiriin Misen kanssa.” Tällä Kimmo “Simple Man” Karhela luonnollisesti tarkoittaa Jumprun Pallon farmijoukkueessa, LesPassa (Leskisen Pallo) kirjaimellisesti palloilevaa Mikko “karjalaisenmikko” Karjalaista.

Eikä tässä vielä kaikki. Jumprun Pallo julkaisi osuvasti perjantaina kolmentenatoista huhtikuuta neljä uutta pelaajasopimusta. “Kaikki uudet tulokkaat ovat käyneet niin rankat fyysiset kuin myös psyykkiset testit, toki viimeinen koettelemus on vielä edessä.” toteaa JuPan managerikaksikko Ari “Lade” Laakkonen & Ari “No se toinen, se kellä on tukkkaa, Ari” Flinck. Tällä viitattaneen JuPan legendaarisesti rankkaan yhden illan kesänaloitusiltaan.

Sopimuksen tehnyt pelaajanelikko, fab four, pitää sisällän raamikaan poikapelaajan Haukiputaalta sekä kolme lupaavaa piilokärkineitiä joilla löytyy kokemusta niin Turun tekonurmilta, Karibian hiekoilta kuin myös Rovaniemen Keskuskentän viheriöltäkin. Syystäkin on värväykseen vahvasti osallistunut Jumprun Pallon kapteeni, Leena “Kersantti” Komulainen tyytyväinen: “Suapi nähä.”

Bloggaaja kiittää nöyrästi Mänxiä mukavasta kymmenen vuoden rupeamasta, onnea uusille urille. Lisäksi bloggaaja toivottaa lämpimästi tervetulleeksi kaikki uudet perheenjäsenet.

Blogattu 17. huhtikuuta 2012

New Kid on the Blog haastattelee blogin kirjoittamisen sijaan Kaarlenholvin www-sivujen Talven THE Hahmo-kilpailun voittajaa, Pexi Mikkosta.

Pexi Mikkonen, voitit ”Kuka on talven THE Hahmo?”-kyselyn, miltä nyt tuntuu?
En oikein tiedä itkeäkkö vai nauraa.. (: vai , mutta olihan tämä melekonen JYTKY ja ehkä urani (elämäni harmaan osa-alueen) hienoimpia saavutuksia..

Päihitit kisassa Kimmo Karhelan lisäksi mm. Leena Heffnerin (os. Herppeenluoma), siintääkö mielessä osallistua seuraavaksi Putouksen hahmokisaan?
Eipä taida jaksaa rakentaa uutta hahmoa siihen kisaan, mulle riittänee tämä piirimestaruus tässä lajissa..

Kuka oli kovin kilpakumppani ja miksi?
Nohh.. noista tämän teidän ravintolanne järjestämän todella mielenkiintoisen kuukauden kysymys -kyselyn vastausprosenteistahan sen voi havaita, että se oli tuo Kimmo Karhea (vai oliko se Karhela ?).. syytä miksi en oikein osaa sanoa… ehkä hänen hahmollaan on tosi paljon vientiä ja positiivinen lataus teidän ravintolanne vaikutuspiirissä..

Sait annetuista, yli kahdesta sadasta, äänistä 36%, mikä on suosiosi salaisuus?
En kommentoi…

Saat palkinnoksi ravintola Kaarlenholvin lahjakortin. Aiotko nauttia palkinnon itse vai onko kenties hehkeää seuraa tiedossa?
Hahh.. riippuu hieman siitä miten mittavan lahjakortin teidän ravintolanne myöntää minulle.. mutta jos se riittää yhteen Cava tai Crystal kuohuviinipulloon, niin voihan joku mukava neiti tulla istumaan ja nauttimaan sitä juomaa samaan pöytään.. ja tietenkin, jos se on samalla lomamatkalahjakortti, niin sitten…

Blogattu 15. maaliskuuta 2012

New Kid on the Blog antaa poikkeuksellisesti palstansa kapakoitsijoiden käyttöön. Toisaalta, hehän bloggaajankin palkan maksavat joten eipä ollut vaihtoehtoa.. Mutta tärkeällä asialla ovat joten lukekaa toki läpi.

Haluatko salakapakan naapuriin?

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd.) haluaa, että kaikki anniskeluravintolat lopettavat alkoholin myymisen kahta tuntia nykyistä aikaisemmin, kello 02.00. Räsänen perustelee näkemystään työmäärällä, jonka ravintoloiden asiakkaat aiheuttavat poliisille. Ministeriössä arvioidaan, että lisääntynyt alkoholin käyttö yhdessä ravintoloiden aamuyöhön venyneen aukiolon kanssa ovat merkittäviä syitä katuväkivaltatilastossa.

Nämä olivat lainauksia viime päivien lehdistä. Jatkoaikaluvallista ravintoloitsijaa puheet kummastuttavat ja pelottavat, että kuinka elinkeinomme käy.

Räsäsen kirjoittaa blogissaan, että aikaisemmasta valomerkistä olisi ravintoloille hyötyä, sillä ihmiset tulisivat niihin aikaisemmin. Ihmiset tulivat aikaisemmin ravintolaan vielä 1990-luvulla, mutta siihen aikaan kaupatkin taisivat mennä kiinni viimeistään kello 18. Yhteiskunta ja ihmiset elävät nykyään myöhemmillä kellonajoilla.

Oulun poliisin mukaan valtaosa kaupungissa tapahtuvasta väkivallasta tapahtuu pääsääntöisesti kodeissa. Ravintoloissa tapahtuneet pahoinpitelyt ovat Matkailu-ja ravintolapalvelut MaRan mukaan vähentyneet. Oulussa tehdyn turvallisuuskyselyn mukaan 96,7 prosenttia pitää kaupunkiaan turvallisena.

Kaikesta Suomessa kulutettavasta alkoholista alle 10 prosenttia myydään ravintoloissa ja kello 02–04 välillä myytävä osuus on kaksi promillea. Pelkästään ulkomailta tuotavan alkoholin määrä ylittää kaksinkertaisesti ravintoloissa myydyn alkoholin määrän ja tämä koskee ainoastaan laillisesti tuotua alkoholia.

Tilanteeseen päästiin alkoholiveroa nostamalla. Valtiovalta on jo herännyt asiaan laskemalla Alkon hintoja, syyksi kerrottiin, että Oy Alko Ab tekee liian hyvää tulosta. Ravintolat eivät voi hintojaan laskea johtuen kustannusten, kuten alkoholivero, vuokrat ja palkat, noususta.

Vaikka ravintoloiden osuus alkoholin kokonaismyynnistä on enää murto-osa, ravintolat työllistävät kaikista alkoholialan parissa toimivista yrityksistä 60 prosenttia ja ennen kaikkea nuoria. Mikäli anniskeluaikaa lyhennettäisiin, tulee se laskemaan myyntituloja ja sitä kautta palkkoja ja maksettavia veroja MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemen mukaan yli 30 prosenttia. Tämä vaikuttaisi siihen, että noin puolet yöravintoloiden työntekijöistä jäisi ilman töitä ja jo ennestään tiukoilla olevien yöravintoloiden ahdinko syvenisi.

Mitä tapahtuu, jos kaikki ravintolat sulkevat ovensa kello 02.00? Esimerkiksi Oulun kaduilla olisi yhtä aikaa tuhansia ihmisiä jonottamassa ruokaa, takseja ja suunnittelemassa jatkopaikkaa, sillä merkittävä osa ihmisistä ei halua tuohon aikaan lopettaa juhlimista. Tästä eteenpäin syntyisi useita jatkoja kaupungin kaduilla, puistoissa, toreilla ja ennen kaikkea, useissa kodeissa ympäri kaupungin. Pimeän viinan myynti rehottaisi, salakapakoista puhumattakaan. Ja tämä jos joku lisää väkivaltaa ja sen tuomaa turvattomuuden tunnetta.

Islanti sääti 2000-luvulla lain, joka sulki kaikki ravintolat kello 02.00. Muutaman kuukauden jälkeen Reykjavikin poliisimestari vetosi lainsäätäjiä palaamaan takaisin vanhaan jatkoaikalakiin vedoten juuri räjähdysmäisesti kasvaneisiin järjestyksenpito-ongelmiin, jotka syntyivät kun kaikki ihmiset purkautuivat yhtä aikaa kaupungin keskustan kaduille. Islanti palasi pian takaisin vanhaan lakiin.

Suomessa noudatetaan yhtä Euroopan tiukinta alkoholilakia ja olemme todennäköisesti valvotuin elinkeino viranomaisten taholta, ja niin pitää ollakin, alkoholi kaupantekovälineenä ansaitsee jämerän valvonnan. Keskustelua ravintoloista, anniskelusta, alkoholista sekä niistä aiheutuvista ongelmista saa ja pitää käydä, mutta mielellään sen tekee ihmisten kanssa, joiden soisi edes joskus ravintoloissa vierailevan.

Ari Flinck, Ari Laakkonen
ravintoloitsijat, Ravintola Kaarlenholvi & Jumpru Pub

Blogattu 23. helmikuuta 2012

Musiikkia ja parinmuodostusta

Old Kid On The Blog, Kauppurienkadun viimeinen bloggaaja ihmettelee tällä kertaa nuorison musiikkikäyttäytymistä sekä kertoo tytöille mistä löytyy tuleva mies.

Vuosikymmenet ennen tätä olivat helpompia. Siis kun mietimme asiaa nuorten / nuorisokulttuurin näkökulmasta. Jo 1950-luvulta lähtien nuori tiesi mihin ryhmään kannattaa kuulua ja mihin ei, rokki – vai iskelmäosastoon? Viisikymmentälukua ennen ei ollut nuorisokulttuuria vaan vasta tuolloin tuli Elvis ja nuoriso sai ensimmäisen idolinsa ja aikuiset kauhun partaalle.

Mustaa rytmimusiikkia oli toki ollut jo ennen Elvistäkin, itse asiassa rokin kuningas oli siitä se blankko versio. Paholaisesta tuleva musiikki vaikutti nuorten käyttäytymisen lisäksi myös pukeutumiseen ja tietenkin siihen kapinaan aikuisia ja auktoriteettejä vastaan.

Kuuskytluvulla tuli Beatlesit ja Rollarit, tykkäsit vain toisesta mutta tukka piti olla miehelläkin pitkä, siis korvien päällä. Ja Suomessa meillä oli Iso D. Siitä kymmenen vuoden päästä tuli Led Zeppelin ja tietenkin disko. 1970-luvulla nuori oli joko rokkari, hippi tai diskohile. Väärää musaa kuuntelevia pistettiin pipoon, tai ei ainakaan annettu tupakista savuja / haikuja / jämiä. Maailma muuttui totaalisesti vuosikymmenen puolessa välissä kun punkin sulosoinnut sähköistivät maailmaa ja punkithan pistivät tunnetusti kutakuinkin kaikkia pipoon.

80-lukuhan oli sitten aivan kauhea vuosikymmen ainakin musiikin puolesta. Paitsi Madonna ja The Bangles. Tai ei se Bangles mikään järin hyvä bändi ollut mutta Susanna Hoffs (aaah, kuvassa) oli maailman kaunein nainen. Niin ja tulihan se Metallica joka on maailman paras bändi. Mutta muuten kasariaika oli aika synkkä ajanjakso DuranDuraneineen ja Mona Caritoineen. 90-lukua ruodittiin jo edellisessä blogissa joten ei siitä sen enempää, paitsi että Nirvana oli parempi kuin Pearl Jam.

Mutta 2000 – ja 2010 – luku? Eihän tässä ole mitään järkeä että kaikki tykkäävät kaikesta? On ihan normaalia että Kaarleenkin tulevat Liisat ja Lasset kuuntelevat etkoilla reggaeta, heviä ja suomipoppia sulassa sovussa ja sitten tanssilattialla hipataan jotain älytöntä Mr. Saxobeatia.

Kukaan ei enää fanaattisesti ole “jotain” vaan musiikki on yhtä Radio Novaa päivästä toiseen. Kiva kun tulee laidasta laitaan, joo, molen niin kaikkiruokainen, blaa-blaa.. Onneksi niitä ihmeellisiä – niistä keiden sukupuolta ei ihan oikeasti tiedä – emo-tyyppejä ei enää notku Stokkan edessä ässää sihauttelemassa. Mihin ne ovat muuten menneet, Japaniin? Räppiä kuuntelevat lienevät edelleen kohtuu-uskollisia omalle genrelleen, eivät ainakaan hirveästi hevin päälle perusta. Ja pistävät kaikkia pipoon.

Tähän väliin hassu tapahtuma Kaarlesta viime kesältä. Ravintolan sisäänpääsyä tavoitteli noin 162cm pitkä Räppi-Keijo. Nuori pellavapäinen oululainen, tai haukiputaalainen, oli pukeutunut asianmukaisesti lököfarkkuihin, huppariin, huivi&lippalakkiyhdistelmään, koristossuihin sekä tietenkin bling-bling-koruihin. Muuten kaikki siis hyvin mutta olipa Keijolle maistunut liikaa pohjia Cheekkiä ja Elaa kuunnellessa joten ravintolan poke kohteliaasti eväsi sisäänpääsyn. Tätä Keijo äityi hämmästelemään lauseella: “Ai siks ku moon musta?!”

Tähän asti blogia lukeneet tyttölapset jo tuskastuvat että missä se luvattu mies?!

Noh, tyttölapsena yrittäisin pokata itselle hevimiehen. Hevimiehet yleensä ovat kilttejä, hyväkäytöksisiä ja ennen kaikkea kaipaavat vastakkaisen sukupuolen seuraa. Noin kuukauden yhdessäolon jälkeen hevimies on jo valmis leikkaamaan sen mauttoman tukkansa ja kesään mennessä on jo suostunut ostamaan vaaleat farkut ja kauluspaidan. Korvakorua saattaa pitää vielä syksyyn asti mutta se on aika pieni paha se.

Hevin kuuntelemistahan ei suostu lopettamaan mutta jos tekee sitä (siis kuuntelee heviä) yksin autossa tai kavereitten kanssa jossain mökillä niin siitäpä vaan. Voi että se on niin hellyttävää kun ne soittaa sitä ilmakitaraa ja huitoo nyrkeillä ilmaa..

Ennen Kaarlen tuloa kannattaa siis poiketa vaikka Hevimestassa. Onhan se vähän pelottava ravintola mutta ei siellä monesti tarvitse käydä, eikä se Hevi-Petterikään sitä enää kaipaa kun Sinut löytää. Sitä paitsi, Kaarlessakin (Jumprusta puhumattakaan) soi Metallica.

Blogattu 14. helmikuuta 2012.

Kultainen ysäri

Suomalainen ravintolamaailma, kuten Suomi ylipäätänsäkin, vapautui vasta vuonna 1995 jolloin lainsäätäjät sorvasivat tiukkoja pykäliämme tulevaa EU-jäsenyyttä silmällä pitäen.

Voi sitä vapauden tunnetta kun sai ihan itse kantaa baaritiskiltä ostetun tuopin pöytään, aikaisemminhan sitä ei saanut tehdä kuin tarjoilija. Ja olut oli keskiolutta kun siihen asti rapakaljana pidettyä mallasjuomaa sai, jos sai, vain pullossa. Nelosta sen olla piti.

Ulkomaalaiset oluet rynnistivät baarien valikoimiin ja viinejä rupesi saamaan ihan laseittain. Väkevistä alkoholeista ei nettimaailmassa saa mitään puhua joten todetaan vain että sitä yhtä tiettyä kirkasta nautittiin silloinkin. Tuon aikaisessa Kaarlenholvissa pidettiin lystiä kuten tänäkin päivänä. Jossain vaiheessa yläkerrassa tosin syötiin trendikkäästi Ouluun juuri rantautunutta tex-mex-ruokaa mutta onneksi se oli lyhytaikainen ilmiö.

Tytöillä oli päällä napapaidat, trumpettihousut ja jalassa tolppakengät. Jos olit oikein trendikäs, kannoit selässä sellaista sööttiä minireppua. Trendipoika taas laittoi ylleen lappuhaalarit (voi kiesus), sporttipoika salihousut vyölaukun kera (voi kiesus, igen) ja rokkipoika flanellipaidan ja polvista revityt farkut.

Tanssilattiaa kulutettiin Spice Girlsin, Dj Bobon (“Soitakkonää sitä diitsei popua, hä!”), Haddawayn ja tietenkin Nirvanan tahtiin. Ja kukapa ei muistaisi Aikakonetta ja sen ihanaa (silloin ei sanottu ihkua) Sania. Eräs Apulanta julkaisi vuonna 1995 ensimmäisen levynsä, kuten myös Antero Mertaranta.

Telkusta tuon ajan nuoriso katsoi Jyrki-ohjelmaa jossa muun muassa turkulainen laulajaneito Miisa oli valloittamassa Amerikkaa, suomalaista girl poweria, in deed. Jyrkin jälkeen Kauniit ja Rohkeat, Speden Pelit ja vähän myöhemmin illalla Beverly Hills 90210. Kaunareittein tähtiä rahdattiin ihan Suomeen asti ihmeteltäväksi, Forresterin Eric jutteli sametinpehmeällä äänellä Anttilan alusvaateosastolla ja Ridge avasi maatalousmessuja, luksusta.

Nyt palautuu niin pahoja flashbäkkejä noista ajoista mieleen että päätän blogini tällä kertaa sanoihin oooo-ooooooo-oo-o, alla kauniin kuoren, Oooo-ooooooo-oo-o, kauniin pedon tunnen.

Blogattu 20. tammikuuta 2012.

	Old Kid On The Blog, Kauppurienkadun viimeinen bloggaaja, kirjoittaa asiasta tai täysin asian vierestä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kolmossivulla julkaistavalla blogi edustaa aina kirjoittajansa, ei Ravintola Kaarlenholvin tai sen edustajien, mielipiteitä ja arvomaailmaa. Palautteet / kommentit / toiveet Jumprun s-postiin