Nelikymppisestä ei ehkä voi näin sanoa mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jumpru Pub on paikka mistä ilta alkaa mutta myös useasti päättyy.

Yläkerran Kaarle on yöbaari jossa  kohtaavat kaupungin nuoret ja mukavat tyypit. Kaarle on rytmiä, huumaa, naurua, iloa ja kiimaa.

Ainoa joka menee Jumprusta ohi on Kauppurienkatu, sanotaan. Tiedä häntä mutta vuosisatoja vanhojen holvikaarien kätköissä aikaa viettäessä on oma, ainutlaatuinen tunnelmansa mitä missään muualla et voi aistia.

Poikkeatpa kumpaan kerrokseen tahansa niin reipas, ihana ja palvelualtis henkilökuntamme tarjoilevat sinulle maukkaita maltaita, pyöreitä viinejä, kuplivaa sekä tietenkin raikkaita drinkkejä.

Lue lisää ravintoloista

Opiskelijabileiltoina ikäraja on 18 vuotta ja Kaarlessa on tuolloin voimassa opiskelijan kukkarolle sopivat hinnat. Bileet starttaavat aina kello 22.00 ja iloinen meno jatkuu kello 04.00 asti.

Kaarlenholvin bilevastaavana toimii holvimestari Leena Komulainen, ja Leenaan voit ottaa yhteyttä numeroon 040 1545 100 tai sähköpostitse.

Viikon opiskelijabileet löytyvät kotisivujemme lisäksi Kaarlen facebook-sivuilta jonne pääset näppärästi klikkaamalla facebook-logoa sivun oikeasta yläreunasta. Ja mikäli et vielä meistä tykkää niin alahan tykätä <3

Tervetuloa Kaarleen, isänmaan toivot!

Trapiche Astica Torrontes (Argentiina) 4,90€/12cl, 26,00€/75cl
Tuoksu: raikkaan kukkainen, litsiä, sitrusta ja tuttifruttia
Maku: kuiva, raikkaan kukkainen, runsaan hedelmäinen ja aromaattinen
Rypäle: Torrontes
Sokeria: 4g/l

Tarapaca Sauvignon Blanc (Chile) 7,00€/18,75cl
Tuoksu: intensiivinen, yrttiä, greippiä, aavistus ruutia & hieman mentolia
Maku: kuiva, raikas, hapokas, tasapainoinen suuntuntuma, sitruksinen jälkimaku
Rypäle: Sauvignon Blanc
Sokeria: 3g/l

Spanish White Guerrilla Albariño (Espanja) 5,50€/12cl, 32,00€/75cl
Tuoksu: raikkaan hedelmäinen
Maku: kuiva, trooppisen hedelmäinen, raikkaan yrttinen
Rypäle: Albariño
Sokeria: 1g/l

Trapiche Astica Tempranillo (Argentiina) 4,90€/12cl, 26,00€/75cl
Tuoksu: hedelmäinen, aavistuksen vaniljamainen, vadelmaa & lakritsia
Maku: keskitäyteläinen, nuori, tasapainoinen maku, jossa kirsikkaa ja punaista marjaa
Rypäle:    Tempranillo

Tarapaca Cabernet Sauvignon (Chile) 7,00€/18,75cl
Tuoksu: kypsiä punaisia marjoja ja hieman paahteisuutta
Maku: keskitäyteläinen ja aavistuksen paahtunut, kypsää kirsikkaa & pehmeät tanniinit
Rypäle: Cabernet Sauvignon

Matsu El Picaro (Espanja) 5,50€/12cl, 32,00€/75cl
Tuoksu: pehmenän hedelmäinen
Maku: keskitäyteläinen, raikkaan hedmäinen, pehmeä, hauska
Rypäle: Tinta de Toro

Myös ravintolan ovien sisällä on paikkoja hieman puunailtu, ainakin yläkerran lattialankut ovat vaihtuneet astetta tummemmiksi ja alkuvuodesta remontin kohteeksi otetaan alakerran isot wc:t, myös käytävän pintoja ehostetaan.

Sen sijaan kapakoitsijat lupaavat että liikeidea pysyy edelleen samoilla linjoilla.

Jumpru Pub näyttää televisiostaan urheilua moneen makuun. Etusijalla ovat Kärppien pelit, MM-lätkä sekä tietenkin Englannin Valioliiga.

Näiden lisäksi näytämme La Ligaa, Serie A:ta, alppihiihtoa, tennistä ja jos oikein kauniisti pyytää, niin myös väkisinhiihtoa.

Tulevia koitoksia voit käydä äimistelemässä oheisilta linkeiltä, näytettävät lähetykset löydät Jumprun ilmoitustaululta.

Canal+
UrhoTV
MTV3
YLE

Huonokin peli näyttää hyvältä Jumprussa!

Även det värsta spelet ser bra ut i Jumpru!

Upcider Perry Light  4,7%/0,5L/6,60€
Pissis eli pissaliisa on suomalainen puhekielen sana, joka on liitetty stereotyyppisesti erityisesti pinnallisiin teinityttöihin, joiden elämäntapaan kuuluvat suosittu listamusiikki, merkkivaatteet ja itsetietoinen käytös. Sana pissaliisa on tunnettu jo 1960-luvulla: se mainitaan Hannu Salaman vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassa Minä, Olli ja Orvokki. Pissis-sanan rinnalle on tullut myös sana lissu. Pojille vastaava nimitys on pissalauri, fruittari, pissalasse tai pissalassi (lassis), mutta nämä ovat paljon harvinaisempia kuin vastaavat tytöistä käytetyt sanat (lähde: Wikipedia). Upciderin Perry Light on ainoastaan 3o kaloria/100 millilitraa sisältävä (tämäkin on oleellinen tieto, onhan?), päärynällä tuunattu sipukka Ihkua, lol.

Original Long Drink 5,5%/0,5L/7,00€
Hartwallin originaali lonkero on raikas  juomasekoitus, jossa yhdistyvät ginin virkistävyys ja greipin happamuus. Juoma tuli markkinoille jo Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Valmiilla juomasekoituksella oli tavoitteena helpottaa ravintolahenkilökunnan työmäärää olympiaturistien palvelemisessa. Siitä asti markkinoilla ollut lonkero nauttii edelleen suurta suosiota, suomalaiset juovat vuosittain reilut 28 miljoonaa litraa lonkeroa eli saman verra kuin kaikkia siidereitä yhteensä. Hei punkero, tuo lonkero!

Karjala III  4,5%/0,50L/5,50€
Vahvasti suomalainen, kullankeltainen, raikas ja mukava lager maineikkaalta Hartwallin panimolta. Vahvasti Jutilan olut. Vahvasti Kaarlenholvissa jo ammoisista ajoista lähtien. Vahvasti lätkässä. Mikäli olit jo unohtanut niin Suomi hävisi jääkiekon Olympiafinaalissa vuonna 2006 Ruotsille numeroin 2-3 ja MM-kotikisoissa vuonna 2003 luvuin 5-6 johdettuaan ottelua ensin 5-1. Näin.

Lapin Kulta IV  5,2%/0,50L/5,70€
Vuonna 1873 Tornioon perustettiin panimo nimeltä Torneå Bryggeri Aktiebolag. Panimo muutti nimensä vuonna 1953 Tornion Olut Oy:ksi. Se puolestaan yhdistyi vuonna 1963 Lapin Olut Oy:n kanssa ja panimon nimi muuttui Lapin Kulta Oy:ksi. Nimen käyttöoikeuden saamiseksi yhtiön piti ostaa samanniminen kaivosyhtiö. Vuodesta 1965 Lapin Kullalla ja Hartwallilla oli ollut yhteistyötä pullotuksessa ja jakelussa ja  Hartwall ostikin panimon 1980. Wikipediasta napatun faktan jälkeen Lapin Kullan valmistaminen päättyi Torniossa elokuussa 2010 mutta olut edelleen on sitä aromaattisen humala-aromista, hedelmäisen maukasta ja ennen kaikkea raikasta lageria.

Foster´s Lager  4,5%/0,50L/5,80e
Foster’s on elänyt tässä hetkessä jo reilut 150 vuotta. Tänä päivänä Foster’s on yksi Australian tunnetuimpia tuotemerkkejä ympäri maailmaa. Maailman nopeimmalle lagerille ovat ominaista hienovarainen, hedelmäinen humala-aromi ja tasapainoinen maku, joka jättää kielelle puhtaan, raikkaan tunnun.

Newcastle Brown Ale  4,7% /0,50L/6,50€
Vaikka Brown Ale – olut alunperin Lontoossa keksittiinkin on sen kuuluisin edustaja koilisesta kotoisin oleva Newcastle Brown Ale. Kauniin ruskeaa, täyteläisen pehmeää ja hieman toffeemaista on tämä kovin uniikki ale. Kaikkiaan 53 maassa myytävä “Newky Brown” olisi parhaimmillaan Kentin makeiden omenoiden tai pähkinöiden kera. Maistuu toki sellaisenaankin vaikka Newcastle – Tottenham -peliä katsellessa. Eritoten jos Tottenham voittaa pelin.

Murphy´s Stout  4,0%/0,50L/6,50€
Aito irlantilainen stout, jota on valmistettu jo vuodesta 1854. Nykyään se on maailman toiseksi myydyin stout-tyyppinen olut. Sitä toista, g:llä alkavaa myydään vielä jonkin verran enemmän. Maultaan Murphy’s on paahteinen, ja koostumukseltaan silkkisen pehmeä ja kahvimainen. Väriltään se on mustaa ja lasiin kaadettaessa oluen pinnalle jää kaunis ja kestävä vaahto. Slainté, kuten irkku asian ilmaitsee.

Pilsner Urquell  4,4%/0,50L/6,30€
Marraskuussa  1842 entisen Böömin alueella Pilsenin Porvaripanimo esitteli uuden kullankeltaisen pilsner-oluensa. Aikalaisiinsa sameisiin pintahiivaoluisiin verrattuna uutukainen oli kirkkaampi, puhtaampi ja paremmin säilyvä. Mailman ensimmäinen vaalea lager, Pilsner Urquell (Pilsenin alkulähe, pientä triviaa) oli syntynyt. Maultaan Urquell on täyteläinen, voimakkaan ja kukkean humalan sekä maistuvan maltaan harmoninen pilsner-avioliitto. Aah, kuinka runollista.

Velkopopovicky pivo  3,8%/0,50L/6,00€
“Kun sota loppuu niin tavataan U Flekussa puoli kuusi ja juodaan tuopilliset Velkopopovickya.” Näin sopi ystäviensä kanssa kunnon sotamies Svejk. Rakkaalla lapsella on monta nimeä kun kyseistä olutta tilataan Jumprun pitkällä tiskillä sellaisilla erisnimillä kuin Valkko, Svelkko, Velkkovitsi tai Velkkopopopopoovits. Pyydä vain Velko tai oululaisittain Velekkua, niin saat maltaisen makeaa & tummaa tsekkilaageria. Nauti ystävien seurassa.

Kuukauden Olut: Kuohu  4,7%/0,50L/6,20€
Mallaskosken panimon punertava amber-olut, Kuohu, on elävä todiste siitä että Seinäjoella osataan tehdä muutakin kuin pelata puikkopalloa. Käsin valmistetun, pehmeän maltaisen ja tyylikkäästi humaloidun punertavan lageroluen maun salaisuus piilee Mallaskosken perinnehiivassa joka antaa oluelle sen hienostuneen hedelmäisen aromin. Amber-oluen tuoksu on makeahkon maltainen ja maku on runsaan maltainen, rauhallinen, tasapainoinen ja selkeästi humaloitu. Mallaskosken Kuohu, miehille jotka juoksevat pesältä pesälle.

Kaarlenholvin hämmentävä lammasteema saa jatkoa kun skumppaa myydään jälleen ulosheittohintaan. Lasillinen laadukasta Codorniu Cava Clasico Seco-kuohuviiniä irtoaa hullun halpaan hintaan, 2,50€.

Supersuosittu skumppatarjous on voimassa 29.4. asti kellonajasta riippumatta Kaarlen & Jumprun lisäksi myös Oluthuone Leskisessä.

Espanjalainen Codorniu Clásico Seco on väriltään oljenkeltainen ja kirkas. Kuohuviinin tuoksussa voi aistia raikasta hedelmäisyyttä ja omenaisia aromeja.

Maultaan viini on kuiva, kevyesti paahtunut, ja viinin kuplat ovat täyteläiset ja runsaat.

Cin-Cin!

…eli ravintolablogia (ja kaikkea muuta) Kauppurienkadulta

Musiikkia ja parinmuodostusta

Old Kid On The Blog, Kauppurienkadun viimeinen bloggaaja ihmettelee tällä kertaa nuorison musiikkikäyttäytymistä sekä kertoo tytöille mistä löytyy tuleva mies.

Vuosikymmenet ennen tätä olivat helpompia. Siis kun mietimme asiaa nuorten / nuorisokulttuurin näkökulmasta. Jo 1950-luvulta lähtien nuori tiesi mihin ryhmään kannattaa kuulua ja mihin ei, rokki – vai iskelmäosastoon? Viisikymmentälukua ennen ei ollut nuorisokulttuuria vaan vasta tuolloin tuli Elvis ja nuoriso sai ensimmäisen idolinsa ja aikuiset kauhun partaalle.

Mustaa rytmimusiikkia oli toki ollut jo ennen Elvistäkin, itse asiassa rokin kuningas oli siitä se blankko versio. Paholaisesta tuleva musiikki vaikutti nuorten käyttäytymisen lisäksi myös pukeutumiseen ja tietenkin siihen kapinaan aikuisia ja auktoriteettejä vastaan.

Kuuskytluvulla tuli Beatlesit ja Rollarit, tykkäsit vain toisesta mutta tukka piti olla miehelläkin pitkä, siis korvien päällä. Ja Suomessa meillä oli Iso D. Siitä kymmenen vuoden päästä tuli Led Zeppelin ja tietenkin disko. 1970-luvulla nuori oli joko rokkari, hippi tai diskohile. Väärää musaa kuuntelevia pistettiin pipoon, tai ei ainakaan annettu tupakista savuja / haikuja / jämiä. Maailma muuttui totaalisesti vuosikymmenen puolessa välissä kun punkin sulosoinnut sähköistivät maailmaa ja punkithan pistivät tunnetusti kutakuinkin kaikkia pipoon.

80-lukuhan oli sitten aivan kauhea vuosikymmen ainakin musiikin puolesta. Paitsi Madonna ja The Bangles. Tai ei se Bangles mikään järin hyvä bändi ollut mutta Susanna Hoffs (aaah, kuvassa) oli maailman kaunein nainen. Niin ja tulihan se Metallica joka on maailman paras bändi. Mutta muuten kasariaika oli aika synkkä ajanjakso DuranDuraneineen ja Mona Caritoineen. 90-lukua ruodittiin jo edellisessä blogissa joten ei siitä sen enempää, paitsi että Nirvana oli parempi kuin Pearl Jam.

Mutta 2000 – ja 2010 – luku? Eihän tässä ole mitään järkeä että kaikki tykkäävät kaikesta? On ihan normaalia että Kaarleenkin tulevat Liisat ja Lasset kuuntelevat etkoilla reggaeta, heviä ja suomipoppia sulassa sovussa ja sitten tanssilattialla hipataan jotain älytöntä Mr. Saxobeatia.

Kukaan ei enää fanaattisesti ole “jotain” vaan musiikki on yhtä Radio Novaa päivästä toiseen. Kiva kun tulee laidasta laitaan, joo, molen niin kaikkiruokainen, blaa-blaa.. Onneksi niitä ihmeellisiä – niistä keiden sukupuolta ei ihan oikeasti tiedä – emo-tyyppejä ei enää notku Stokkan edessä ässää sihauttelemassa. Mihin ne ovat muuten menneet, Japaniin? Räppiä kuuntelevat lienevät edelleen kohtuu-uskollisia omalle genrelleen, eivät ainakaan hirveästi hevin päälle perusta. Ja pistävät kaikkia pipoon.

Tähän väliin hassu tapahtuma Kaarlesta viime kesältä. Ravintolan sisäänpääsyä tavoitteli noin 162cm pitkä Räppi-Keijo. Nuori pellavapäinen oululainen, tai haukiputaalainen, oli pukeutunut asianmukaisesti lököfarkkuihin, huppariin, huivi&lippalakkiyhdistelmään, koristossuihin sekä tietenkin bling-bling-koruihin. Muuten kaikki siis hyvin mutta olipa Keijolle maistunut liikaa pohjia Cheekkiä ja Elaa kuunnellessa joten ravintolan poke kohteliaasti eväsi sisäänpääsyn. Tätä Keijo äityi hämmästelemään lauseella: “Ai siks ku moon musta?!”

Tähän asti blogia lukeneet tyttölapset jo tuskastuvat että missä se luvattu mies?!

Noh, tyttölapsena yrittäisin pokata itselle hevimiehen. Hevimiehet yleensä ovat kilttejä, hyväkäytöksisiä ja ennen kaikkea kaipaavat vastakkaisen sukupuolen seuraa. Noin kuukauden yhdessäolon jälkeen hevimies on jo valmis leikkaamaan sen mauttoman tukkansa ja kesään mennessä on jo suostunut ostamaan vaaleat farkut ja kauluspaidan. Korvakorua saattaa pitää vielä syksyyn asti mutta se on aika pieni paha se.

Hevin kuuntelemistahan ei suostu lopettamaan mutta jos tekee sitä (siis kuuntelee heviä) yksin autossa tai kavereitten kanssa jossain mökillä niin siitäpä vaan. Voi että se on niin hellyttävää kun ne soittaa sitä ilmakitaraa ja huitoo nyrkeillä ilmaa..

Ennen Kaarlen tuloa kannattaa siis poiketa vaikka Hevimestassa. Onhan se vähän pelottava ravintola mutta ei siellä monesti tarvitse käydä, eikä se Hevi-Petterikään sitä enää kaipaa kun Sinut löytää. Sitä paitsi, Kaarlessakin (Jumprusta puhumattakaan) soi Metallica.

Blogattu 14. helmikuuta 2012.

Kultainen ysäri

Suomalainen ravintolamaailma, kuten Suomi ylipäätänsäkin, vapautui vasta vuonna 1995 jolloin lainsäätäjät sorvasivat tiukkoja pykäliämme tulevaa EU-jäsenyyttä silmällä pitäen.

Voi sitä vapauden tunnetta kun sai ihan itse kantaa baaritiskiltä ostetun tuopin pöytään, aikaisemminhan sitä ei saanut tehdä kuin tarjoilija. Ja olut oli keskiolutta kun siihen asti rapakaljana pidettyä mallasjuomaa sai, jos sai, vain pullossa. Nelosta sen olla piti.

Ulkomaalaiset oluet rynnistivät baarien valikoimiin ja viinejä rupesi saamaan ihan laseittain. Väkevistä alkoholeista ei nettimaailmassa saa mitään puhua joten todetaan vain että sitä yhtä tiettyä kirkasta nautittiin silloinkin. Tuon aikaisessa Kaarlenholvissa pidettiin lystiä kuten tänäkin päivänä. Jossain vaiheessa yläkerrassa tosin syötiin trendikkäästi Ouluun juuri rantautunutta tex-mex-ruokaa mutta onneksi se oli lyhytaikainen ilmiö.

Tytöillä oli päällä napapaidat, trumpettihousut ja jalassa tolppakengät. Jos olit oikein trendikäs, kannoit selässä sellaista sööttiä minireppua. Trendipoika taas laittoi ylleen lappuhaalarit (voi kiesus), sporttipoika salihousut vyölaukun kera (voi kiesus, igen) ja rokkipoika flanellipaidan ja polvista revityt farkut.

Tanssilattiaa kulutettiin Spice Girlsin, Dj Bobon (“Soitakkonää sitä diitsei popua, hä!”), Haddawayn ja tietenkin Nirvanan tahtiin. Ja kukapa ei muistaisi Aikakonetta ja sen ihanaa (silloin ei sanottu ihkua) Sania. Eräs Apulanta julkaisi vuonna 1995 ensimmäisen levynsä, kuten myös Antero Mertaranta.

Telkusta tuon ajan nuoriso katsoi Jyrki-ohjelmaa jossa muun muassa turkulainen laulajaneito Miisa oli valloittamassa Amerikkaa, suomalaista girl poweria, in deed. Jyrkin jälkeen Kauniit ja Rohkeat, Speden Pelit ja vähän myöhemmin illalla Beverly Hills 90210. Kaunareittein tähtiä rahdattiin ihan Suomeen asti ihmeteltäväksi, Forresterin Eric jutteli sametinpehmeällä äänellä Anttilan alusvaateosastolla ja Ridge avasi maatalousmessuja, luksusta.

Nyt palautuu niin pahoja flashbäkkejä noista ajoista mieleen että päätän blogini tällä kertaa sanoihin oooo-ooooooo-oo-o, alla kauniin kuoren, Oooo-ooooooo-oo-o, kauniin pedon tunnen.

Blogattu 20. tammikuuta 2012.

	Old Kid On The Blog, Kauppurienkadun viimeinen bloggaaja, kirjoittaa asiasta tai täysin asian vierestä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kolmossivulla julkaistavalla blogi edustaa aina kirjoittajansa, ei Ravintola Kaarlenholvin tai sen edustajien, mielipiteitä ja arvomaailmaa. Palautteet / kommentit / toiveet Jumprun s-postiin

Käsin valmistetun, pehmeän maltaisen ja tyylikkäästi humaloidun punertavan lageroluen maun salaisuus piilee Mallaskosken perinnehiivassa joka antaa oluelle sen hienostuneen hedelmäisen aromin.

Amber-oluen tuoksu on makeahkon maltainen ja maku on runsaan maltainen, rauhallinen, tasapainoinen ja selkeästi humaloitu. Iso tuoppi kustantaa kuusi ja kaksikymmentä.

Mallaskosken Kuohu, miehille jotka juoksevat pesältä pesälle.